Koruni syntyivät täysin vahingossa. Syksyllä 2012 äitiyslomalla vauvan nukkuessa oli hyvä värkätä itsekseen. Innostuin lehdessä näkemästäni kaulakorusta ja yritin toteuttaa samannäköistä. No ei onnistunut. Käsiin jäi vain mustuneita muovinpalasia. Niitä katsellessani tajusin, että näistähän tulisi hienot korvikset. Kiinnitin paloihin ensihätään lasten korusetissä olleet korvakorukoukut ja kun näin ne valmiina, tiesin idean toimivan. Jokin loksahti paikoilleen. Nyt muovi ei mustu enää niin usein, käryää toki joskus!
Korvakoruja seurasivat ystävän inspiroima rannekoru ja seuraavaksi äidilleni tehty kaulakoru. Nimensä Miira sai kahdelta minulle rakkaalta ihmiseltä. Minut tuntevat ja blogiani seuraavat ehkä tietävät, keistä on kyse. :)
Miira on vielä alkutaipaleella, mutta hyvällä sellaisella. Ihmisten ihastus ja kannustus on ollut mahtavaa. Inspiraatiota saan ihmisistä, muodista ja materiaalista.
Muovi taipuu monella eri tapaa, mutta samaan aikaan sillä on täysin oma tahto. Kuinka paljon olenkaan käristänyt tai työstänyt liikaa... Rahvaanomaisena pidetty materiaali, pantittomat muovipullot ja pakkausmuovi, saa uusia ja kiiltäviä muotoja. Ja samalla uuden elämän jonkun ihmisen käyttämänä ja hänen arkeaan kaunistamassa.
Suunnittelun alla ovat omat verkkosivut ja kahden eri malliston kuvaaminen. Ajatuksissa oma verkkokauppa. Ja uudet korumallit vaativat toteuttamista. :) Jos pidät koruistani ja haluat tilata itsellesi tai lahjaksi, katso ohjeet ja lähetä minulle sähköpostia. Lupaan, ettei tilauksen mukana rapise kalansuomuja. ;)
-Mari
